Mansikkaa, vadelmaa, nektariinia, karviaismarjoja,
valkoherukkaa, Saskatooneja, mustaherukkaa, viherherukkaa ja nektariinia. Siitä
muodostuu tämän vuoden sekamarjahillo vai pitäisikö sen olla sekämarjahedelmähilloa?
Joka vuosi kun kesällä keittelen hilloa tulee sama ongelma
eteen, hilloa on pienen pieni tippa enemmän kuin mahtuu hillopurkkiin. Joskus
hillo syödään heti kun se on valmista joten siitä ei sinänsä muodostu ongelmaa,
toisinaan taas kun keittää enempää kuin yhtä hilloa samana päivänä ongelmaan
onkin hyvä ratkaisu, sekamarja-hedelmähillo.
 |
| Viher ja valkoherukkaa |
Nyt viimeksi hillosta tuli aivan mahtavan aromaattista ja
herkullista, enkö jopa kehuisi sitä hienostuneeksi. Hillon makua ei sinänsä voi
kuvailla miksikään koska se koostuu niin monesta eri marjasta ja hedelmästä
koska tähän hilloon päätyi mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, viherherukkaa,
valkoherukkaa, Saskatooneja joita myös kutsutaan mustikkapuun marjoiksi, karviaismarjaa
sekä tuoreita nektariineja ja luumuja kun niitä myös sattui olemaan käsillä.
Saskatoon on pohjois-Amerikasta kotoisin oleva korkea pensas jota myls kutsutaan mustikkapuuksi, ja suomeksi myös marjatuomipihlajaksi ja sitä kasvaa monessa pihassa pensasaitoina. Saskatoonpensaan marja on syötävä ja muistuttaa maultaan hyvin paljon mustikkapensaan marjoja. Huomaa että on myös jalostettuja lähisukulaisia jotka välttämättä eivät ole samaa marjatuomipihjalaa ja joiden marjat eivät välttämättä sovellu syömiseen. Näitä saskatooneja saat lähiruokana ja itsekerättynä täällä Tampereen seudulla Yrjölän marjatilalta Hämeenkyröstä.
Sekahillon keittäminen tapahtuu samalla tavalla kuten kaiken
muunkin hillon keittäminen, marjat ja hedelmät huuhdellaan ja keitetään sokerin
kanssa hilloksi, vaahto kuoritaan ja se purkitetaan huolellisesti
puhdistettuihin purkkeihin. Määrä marjoja ja hedelmiä on samassa suhteessa, jolleivät
marjat ole hirveän happamia, mutta tässä hillossa happamuus oli makeuden kanssa
oivallisessa tasapainossa jollaista harvoin olen tavannut. Herukoiden kirpakkuus
sopii hyvin yhteen luumujen, nektariinien ja mansikoiden sekä vadelmien kanssa
yhteen ja tulos on ilman mitään lisättyä makua aivan mahtava.
 |
| Saskatooneja |
Hillo syntyi siitä että vadelmahilloa jäi liikaa yli, panin sen
sivuun kulhoon jääkaappiin odottamaan syöjäänsä. Myöhemmin illalla olin jo
puurtanut monen hillon parissa ja olin saanut jonkun toisenkin hillon jämät
jääkaappiin kunnes heitin kaikki hillonjämät luumujen ja nektariinein kanssa
takaisin kattilaan lisäsäin tuoreita karviaismarjoja ja keitin hilloa sokerin
kanssa. Hyvä tapa saada jotain uutta ja yllättävää hilloa talveksi säilöön,
muista vain kirjoittaa ylös mitä milloinkin hilloosi ja miten paljon suhteessa
toisiinsa käytät jos vaikka saat aikaiseksi erittäin hyvän aromaattisen hillon,
kuten tämä on.
Tästä sain vain yhden ja juuri sopivan määrän hilloa yhteen
hillopurkkiin ja päivän huipennus oli menestys. Tämä on hieman löysempää hillon
koska siihen käytetään tavallista taloussokeria hillosokerin sijaan joten se
sopii hyvin lettujen tai pannukakun kanssa syötäväksi. Hillo säilyy tuttuun
tapaan noin vuoden avaamattomana viileässä säilytettynä. Avattu purkki
kannattaa hyödyntää parin viikon, korkeintaan kuukauden sisään ja säilyttää
jääkaapissa. Saat tällä reseptillä yhden ison hillopurkin sekamarjahilloa.
Sekamarjahillo
1 kg marjoja ja hedelmiä
500 g sokeria
Huuhtele marjat ja hedelmää huolellisesti ja anna niiden
kuivua kokonaan lävikössä. Punnitse marjat ja pane ne kattilaan ja paloittele
isot marjat ja hedelmät pienimmiksi ja poista niistä kivet. Lisää puolisen
desilitraa kylmää vettä ja kiehauta marjat ylös. Lisää sokeri ja anna kiehua
kymmenisen minuuttia. Kuori pinnalle muodostunut vaahto isolla lusikalla pois
hillosta. Anna hillon tekeytyä kattilassa viitisen minuuttia ennen kuin kaadat
sen huolellisesti puhdistettuun isoon lasipurkkiin. Sulje heti hillopurkin
kansi tiivisti, anna hillon jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin siirrät sen
viileään.
